“50-luvun kerrostalot - tekee jostain syystä hyvän olon.
Espanjalaiset korot - kivilaattojen pienet kolot
ja ovien puiset paneelit.
Kesäaikaan on hiljaista. Mä arvostan tätä hiljaisuutta.
Saappaista lähtevä kopina.
Niiden rappukäytävien viileys.”
Kauko Röyhkä
Siinä missä elementtilähiön kesässä aistii seinien läpi kantautuvan kakofonian, puiden suojaamassa 50-luvun kerrostalossa ei meluhaitoissa hikoilla Kauko Röyhkän sanoituksessakaan. 50-luku oli vielä luonnonläheisen ja paikan päällä -rakentamisen kulta-aikaa.
50-luvun huonekalut tuovat nekin hyvän olon. Tämän vuoksi päädyin huutamaan huutonetistä aikakautta edustavat ruokapöydän tuolit. Tosin hyvä olo katosi hetkellisesti hinnan noustessa huimasti ennen ja jälkeen huudon sulkeutumisajan. Lopullisesta hinnasta yllättynyt myyjä arveli rock`n roll -vuosikymmenen tekevän tässä paluutaan. Itse en ole perillä 50-luvun esineistön arvosta vintage-markkinoilla, vaan täydensin vain jo aikaisemmin kirpputorilta löytynyttä kirjahyllyä tuolein.
Koivuiset tuolit tarvitsivat ajan henkeen sopivan räsymaton. Kudoin maton, joka olisi sovussa myös sinisten ruokapöydän jalkojen kanssa. Muumi-mukit samoin ovat osa 50-lukulaisuutta; julkaistiinhan tuolloin useimmat Muumilaakson tarinoista. Ja yksi hulvattomimmista kuvakirjoista kautta aikojen: “Kuinkas sitten kävikään?”.
Räsymatto 12
Whippyweaverin kesään kuuluvat kutomisen lisäksi kirjat. Maire Gullichsenin muistelmateos Sateenkaaren värejä, tummia sävyjä liittyy sopivasti muotoiluaiheeseen. Itselleni uutta tietoa on se, että Artekin lisäksi Maire loi puitteet Vapaalle taidekoululle eli vapaalle värimaalaukselle Suomessa. Siihenastisen suomalaisen maalaustaiteen hän koki värillisesti mitäänsanomattomana. Mittavalla suhdeverkostollaan ja Ahlström-suvun varojen turvin hän onnistui tuomaan Suomen kuvataidenäyttelyihin Euroopan maalaustaiteen modernismin suuret nimet. Aikana jolloin Picasso ei vielä ollut kirosanakaan taideyleisön piirissä.
Muistelmista löytyy sekin tieto, että Artekin alkutaipaleella Maire Gullichsenin suunnittelemia räsymattoja kudotettiin myyntiin porilaisen puuvillatehtaan kankaista. Minkähänlaisia mahtoivat olla ensimmäiset modernismin hengessä kudotut räsymatot?
Tässäpä omia uusia räsymattovärityksiä.
Räsymatto 9
Räsymatto 10
Kun saan koottua riittävästi saman värin eri sävyjä, onnistuu yksivärisen maton kutominen. Tällä kertaa punaisista syntynyt heleä räsymatto löysi paikkansa Unikko-vahakankaan viereltä.
Räsymatto 7
Kun tilaa halkaisee matto, eivät reunat saa mutkitella. Tässä eteisaulan pitkä vihreäsävyinen räsymatto.
Räsymatto 8
Joskus kuulee sanottavan esimerkiksi, että vihreä ja sininen eivät sovi yhteen. Tämän toteamuksen perusteella taivas ja ruohikko tai veteen heijastuva metsikkö olisivat peruuttamattomasti yhteensovittamattomissa. Yves Kleinin -sinisenä hehkuvat mustikat ovatkin valinneet kasvupaikakseen vääränvärisen mättäikön. Luotamme kuitenkin siihen, että luonnon värimaailmasta ei löydy riitasointuja, vaan luonnon värivalinnat ovat tarkoituksenmukaisia: tuo okranvärinen sammal ei ole sattumalta valinnut kasvupaikakseen lyijynharmaata kivensyrjää, tienpientareen pietaryrtti nyökkää kuin salaisesta sopimuksesta ohdakkeentupsun rehevälle anilliinille.
Voihan olla, että luonnon tuottamassa esteettisessä vaikutelmassa on enemmän kysymys sävyistä kuin itse väreistä.
Oheiseen räsymattoon ei ole haettu väritystä luonnosta, mutta sinisen ja vihreän sävyjen välistä harmoniaa kuitenkin on etsitty. Matto itse löytyy ystävän arjen kruunaamasta eteisestä, jossa kenkä etsii pariaan. Mistä epäjärjestyksestä siitäkin voi löytää oman kotoisan harmoniansa.
Räsymatto 7
Tämä kirjava räsymatto saa rytminsä mustavalkoraidoituksen avulla. Välissä haalistunutta denimiä, joka pehmentää yleisilmettä. Viimekesäinen matto ei ole vielä löytänyt kotia.
Räsymatto 7
Keltaisen eri sävyjä koottuani hain mahdollisimman vahvaa intensiteettiä yksiväriseen mattoon.
Räsymatto 6
Blogitila näyttää hupenevan alta aikayksikön isokokoisilla kuvillani. Saa nähdä, kuinka monta mattokuvaa vielä mahtuu. Tämän leveäraitaisen räsymaton suunnittelin siskonpojan opiskelijaboksiin. Lähtökohtana oli paikalliselta ekotorilta löytynyt sykähdyttävä ruosteenruskea kangas raitakuteeksi.
Uuden maton lähetys tilaajalle tuo aina perhoset vatsaan. Onnistuiko yhteistyö tällä kertaa eli välittyivätkö tilaajan toivomukset maton toteutusvaiheeseen asti. Tänään vien matkahuollon rahtitavaraksi yhden noista lähetyksistä. Ensimmäisen kuvan mattosarja on valmistunut, joten aamu kuluu kutiavan jännityksen merkeissä. Ohessa olevien kuvien matot puolestaan syntyivät toivomuksesta saada vaaleat kesämatot pirteällä raidoituksella. Sain eilen kuvan uudesta sisätilasta mattoineen. Yhteistyömme oli saanut tilaajan mielestä onnellisen lopun; vahattu mäntyparketti säilyttää valoisuutensa ja avaruutensa talonpoikaistasaraidoin.
Räsymatto 2
Perhosia vatsassa -kutinaa muistuttavasta tunnekokemuksesta kertoo Hannu Väisänen kolumnikokoelmassaan Pappilan apupata. Oletko joskus huomannut, kuinka jonkun toisen käsien liikkeet jossakin puuhassa tai näpertely saa ajan seisahtumaan vajottamalla sinut lähes hypnoottiseen tilaan? Ranskalaistuneen kuvataiteilija-kirjailijan tunnetila tavoitti kiinalaisessa ravintolassa, jossa hän sattui seuraamaan henkilökunnan tarjoiluvalmisteluja. Tarjoilijoiden käsien liikerata heidän taitellessaan paperisia servettejä sai aikaan tutun olotilan, jolle Väisänen nimeää sielun kutiamiseksi. Sielun kutiamista tuottavat tilanteet vaihtelevat.
Väisänen mainitsee tuttavansa, jonka sielu kutisee erityisesti silloin, kun lentokentän virkailijat tarkastavat hänen passinsa. Senpä vuoksi tämä haluaa passiaan tarkastettavan usein. Itselläni kokemus on tuttu vaikkapa tilanteesta, missä olen seurannut pikkulapsen keskittynyttä tahmasormista dublo-rakentelua tai kuvakirjan selaamista.
Yhteistyön onnellinen päätös. Pirtti on puettu kesäasuun.
Räsymatto 1
Olen taiteen ystävä ja ammattilainen. Tämän tästä löydän itseni kuitenkin etsimästä kirpputorien rekistä määrätynsävyistä vaatetta tai lakanaa mattoraitaan, repimässä kudetta ja lopulta paukuttamasta kangaspuissani. Värien vuorovaikutus on minulle loputon leikki.
Kun aikoinaan aloitin harrastukseni, haluttin arkisia ja edullisia mattoja lattian peitoksi. Nyttemmin räsymatto edustaa nostalgiaa, ekologisuutta ja kierrätysajattelua puhtaimmillaan. Tekijänä palaan mielelläni entisaikojen nuukuuden estetiikkaan. Ja onhan kudevärien saatavuus muuttunut vuosikymmenien saatossa. Viime vuosisadan alkupuolella oli kirkkaanvärisiä kuluneita tekstiilejä saatavilla niukasti, ne säästettiin pirtinmaton harvoihin väriraitoihin. Nykyään tekijällä on käytettävänään kirppisten väri-ilon runsaudensarvi.
RSS syöte
